tiistai 20. heinäkuuta 2010

Ihana sade!

Pitkä hellejakso alkoi jo uuvuttaa. Pihanurmikot kuivuvat ja kellastuvat. On hankala matkustella, kun pitäisi olla kotona kastelemassa pihakukkia ja kasvimaata. Viljat kituvat.Kävin aamulla katsomassa mustikkaa. Se oli pientä, kaipasi vettä sekin.Ja säätiedotusten lukijat puhuvat edelleen "sateen riskistä"! Ranta-ja terassilomalaisiako kaikki meteorologit vain ajattelevat? Sääkartalta katsoja toivoo sen sijaan sadepilven kuvaa omalle alueelle. Odotin, että lukija sanoisi: Pohjanmaalla on nyt ainakin pieni sateen mahdollisuus!

Paras kesäsää on minusta se, kun samana päivänä sataa ja paistaa, siis "epävakainen sää". Kun samalla hetkellä satoi ja paistoi, äitini ennusti aina: "Sataa ja paistaa, huomennakin sataa". En ole tullut seuranneeksi, pitääkö paikkaansa.

Tänään sitten lankesi odotettu ihana sade,oikein runsas ja pehmeä ja se kestikin pari tuntia.Läksin keskustan asunnolta kilometrin päästä pyörällä tätiäni katsomaan hoivaosastolle, vaikka oli jo vähän lankeavaa kosteutta ilmassa. Muistin, että ennen sanottiin: Kyllä kesä kuivaa minkä kastelee.
Siellä se täti oli tyytyväisenä ja kylvyssä virvoittuneena, mutta mieli liikkui sujuvasti nuoruuden vuosikymmeniltä nykyhetkeen,kussakin ajassa läsnäolevana. Varsinainen aikakone!

Lopulta ajelelin autolla takaisin maalle.Minusta on mukava ajella sateessa, siinä on kuin pienessä piirissä ja hupussa, saa ajaa alle satasta.
Nyt maa imee vettä, ruusut tuoksuvat, mustikat pullistuvat.

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...