Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, että olen tainnut viimeinkin mennä kolmannen portin läpi, ehkä jo moneenkin kertaan ja eri näkökulmista kerrattuna ja toistettuna. Nyt on kulunut vähän yli viisi vuotta viimeisestä varsinaisesta työpäivästäni.
Mitään dramaattista ei tapahtunut, en pudonnut mihinkään kuiluun enkä pannut koko elämää uusiksi. Sitä en voinut kuitenkaan tietää eläkeajan enkä tämän blogin alussa. Maalle kyllä muutettiin. Blogista tuli aika tasaisen tien kertomus. Itse en koe näitä vuosia tylsän tasaisiksi. Minulle tuli tarve hakea ja nähdä myönteisiä asioita, keskittyä niihin. Se auttoi kirkastamaan viimeisten työvuosien jättämiä mielen varjoja, joihin en halunnut upota loppuelämäkseni. Kun tietoisesti hakee ilonaiheita, alkaa huomatakin sellaisia enemmän. Katseen suunta muuttuu ja sitä myötä mieli muokkaantuu. Olen kirjoittanut tähän vain "päänsisäisiä" asioita. Ajankohtaisiin asioihin olen osallistunut keskustelupalstoilla. En ole kirjoitellut tätä siksi, että se olisi jotain erityistä. Minua vain huvitti seurailla tällä tavalla, miten tämä yksi eläkeläinen siirtyy työelämästä toiseen elämänvaiheeseen. Nyt tämä blogi on tainnut tulla päätökseensä.
Sisäiset liikahdukset ovat pieniä, eteen ja taaksepäin häilähteleviä, mutta kuitenkin tunnistettavia muutoksia. Elämän murroskohdille on hyvä antaa itsessään tilaa ilman hätäilyä. Kokemusten kirjaaminen on kuljettanut minua, vahvasti työorientoitunutta ihmistä, porttikongin läpi uuteen elämänvaiheeseen ja kuljettanee jatkossakin. Eläkkeelle on hyvä jäädä silloin, kun vielä on voimia luoda uudenlaista elämää. Eläkeajan alku oli minulla ja monilla muillakin kuin kuherruskuukausi vapauden kanssa. Ilokseni totean, että suhteesta näyttää tulevan pitkäaikainen kumppanuus: en ole kyllästynyt tai pettynyt vieläkään! Joskus pitää kyllä muistuttaa itseään, kun tuntuu arkiselta, että muista, mistä aluksi iloitsit.
Kolmas aika; tie jatkuu, maisemat ovat avarat, ne muuttuvat vielä monta kertaa. Maailmassa on paljon kiinnostavia asioita ja tekemisiä, valinnaisia ja välttämättömiä. Eläkkeelle jäädään työstä, ei elämästä. Pitää ottaa vastaan se, mitä jatkossa tulee vastaan. On hienoa vain elää!
