Korjausversio

Olen tässä oikein havahtunut onnittelemaan itseäni siitä, että osaan olla eläkkeellä! Tämä tuli mieleeni, kun olen seurannut paria itsensä kanssa tuskailevaa ikääntyvää ihmistä. Suorituspaine on melkein vain lisääntynyt; jotain pitäisi vielä saada aikaiseksi, kaikki ei ole vielä annettu, vanhuus kauhistuttaa, elämän saldo on miinuksella.

Minä pilasin nuoruuteni ja aikuisuutenikin pingottamisella, suorittamisella, jännittämisellä. Aina oli mieli sidottu läksyihin, tentteihin, työtehtävien ratkomiseen. Lapset olisivat tarvinneet rennomman äidin, itse olisin tarvinnut rennomman nuoruuden. Olihan siinä pärjäämisessä toki hyvätkin puolensa, mutta menetin myös paljon.

Nyt ei tarvitse näyttää eikä suorittaa mitään. Korjaan elämän käsikirjoitusta. Annan itselleni rennon vanhuuden!