Piristyksiä

Tupa on taas hiljennyt, tytär ja lapset on saateltu junaan. Viisi energian-ja ilontäyteistä päivää saimme viettää yhdessä. Aamuhetket ovat hienoja muisteltavia. Heti herättyään lapset kipaisevat meidän luoksemme, kiipeävät väliimme. Siinä käydään aamukeskustelut ja ihastelut, ennenkuin noustaan laittamaan tulta hellaan ja aamupalaa pöytään. Tytär saa pienen aamuloman, voi nukkua tai lukea ja sitten tulla aamukahville, ennenkuin alkaa kirjallisen työntekonsa. Iltanukutus on toinen aarrehetki. Nyt he jo jäävät iltasadun jälkeen itsekseen katselemaan kirjoja ja vähän lukemaankin niitä ja sammuttavat sitten itse valot.

Olen aina pitänyt aikuisen turvallista läsnäoloa tärkeänä sinä hetkenä, jolloin lapsi liukuu valvetilasta uneen ja alitajunnan maailmaan. Minua on kauhistuttanut se varsinkin amerikkalaisten näkemys, että pienenkin lapsen pitää jäädä yksin sänkyyn, viereen ei saa mennä vaikka lapsi kuinka itkisi, muutoin hän ei opi nukahtamaan itsekseen! Se on yhtä hullu, mutta paljon tunne-elämälle tuhoisampi kuin seitsemänkymmentäluvun ohje, että kaksikuukautisen pitää alkaa syödä kiinteätä ruokaa, muutoin hän ei opi sitä syömään!

....
Pikku hijaa minulle kirkastui, miksi tämä Torppa on alkanut tuntua epäviihtyisältä. Kaikki on nuhjuista ja kulahtanutta, vanhaa, suttaista! Tarvitaan jotain remonttia, tavaran raivaamista pois, siivoamista ja pesuja, uusia tekstiilejä,uudistamista. Kysyin puolituttua sisustajaa avuksi, mutta hänen alansa ovatkin liiketilat. Muutosinto jo supistui. Junan lähdettyä menimme ostamaan kangasta puusohvan päälliseksi, sohvatyynyjä, kerniliinan isoon pöytään, tapletteja, vessan matot ja käsipyyhkeet,jopa patalappuja. Kannoin tavaroita vinttiin, pyyhin sängynalusia, panin tuolityynyt pesukoneeseen, järjestelin paikkoja, vein samalla lasten kuljettelemia tavaroita paikoilleen, vaihdoin mattoja. Tyttären kanssa jo tehtiin yhteen ikkunaan uudet verhot lakanoista. Nyt on ilme raikkaampi. Helmikuun aurinko saattaa vielä panna pintaremontin uuteen harkintaan-tapetit ja lattiapinnat ovat vanhoja ja kuluneita.

Aina se toimii, se työaikainen pelastaja: tee jotain, tee paremmin, tee toisin tai enemmän!
Ja nyt alan kirjoittaa muistiinpanoja tästä viikosta lapsipäiväkirjaan.