"Outo olo", sanoi mieheni, "kuin olisi viimeinkin läksyt tehty". Hän oli edellispäivänä lähettänyt väitöskirjansa kustantajalle ja vastaväittäjälle. Hän on liki kuusi vuosikymmentä kantanut lykättyjen ja tekemättömien läksyjen taakkaa.
Tässä siis yksi eläkeiän projekti - saada lopultakin läksyt tehdyiksi. Nyt hän on ansainnut loman. Vien hänet katselemaan Välimerta.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Nyt on olo, että olen kulkenut eläkeportin läpi. Helpompi prosessi työstä irtoaminen on ollut kuin lapsista irrottautuminen. Se on luku sinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti