Pesänperustusta

Liian tummaksi menivät keittiön kaapin ovet hämärässä nurkassaan, vaikka sävy valittiin vaaleammaksi kuin vanhan kaapin sivut. Ja vesiohenteinen maali pakeni pensseliä, tuli raitaista jälkeä,vaikka olin mielestäni hionut riittävästi. Olenko ennen aina maalannut liuotinohenteisella, kun tällaista jälkeä ei ole koskaan tullut. Ehkä tähänkin väriin tottuisi, mutta tietty valoisuus himmeni tuvasta. Koetan vielä korjata, lisätä valkoista väriä maaliin ja ostaa murskattuharjainen keinokuitusivellin ja maalata kolmanteen kertaan. Pilallemenokin saattaa häämöttää.

Kyllä tässä puuhaa riittää, kun taas asettuu maalaistaloon. Nyt on ollut intoa käydä kaikkea läpi ja järjestää tavaroita paremmin, siis vintissä ja ulkorakennuksissa myös. Tavaraa on lajiteltu myös kaatopaikalle, kuivuneita maalipönttöjä, elektroniikkaromua, rautaromua. Aina sellaista kertyy. Jos nyt malttaisi viedä pois ensimmäisen tietokoneen, jolla on paljon kirjoitettu. Kymmenen vuotta se on odotellut vintillä. Vanhaa verhoa ym kangasta on aika lailla, mutta en taida nytkään laittaa pois -jos vielä joskus leikkaisi matonkuteiksi. Kangaspuissa on lointa jäljellä.

Muuten mukavaa ja pitkäaikainen huimaus-pahointivointikin on ollut vähissä täällä, mutta illalla alkoi puristaa sydämen seudulta, kun olin kellon ympäri touhunnut. Otin Nitroa, jota sain kolme vuotta sitten, vaikka ongelmien syy sitten olikin olkapää. Se auttoikin, mutta yöllä heräsin painostavaan oloon, Muistin, että puistelin vintin pitkiä mattoja. Voimia olisi taas, kun aloin uudelleen ottaa D-vitamiinia ja Carnosinia, mutta vanhat sisuskalut eivät oikein pysy mukana. Mattojen puistelu on pahinta. Ei tahdo muistaa ja malttaa, kun on pesänperustusvietti päällä niinkuin pihan pääskysillä. Vintissäkin piti vain käydä ja meni kaksi tuntia. Tänään täytyy ottaa rauhallisesti.