Terveisiä saaresta

Pakkasimme toisen kerran tänä kesänä kamppeita, ruokaa ja vettä kasseihin ja säiliöhin ja lähdimme saareen. Onhan siinä se ylimääräinen vaihe, kun kaikki kannetaan kiven koloja varoen autopaikalta veneeseen ja siellä taas kivistä polkua tupaan, mutta minusta se käy kuin itsestään neljännesvuosisadan tottumuksella. Mies on alkanut valittaa yhtä ja toista saareen menosta. Hän viihtyisi vain Torpan pihapiirissä. Hänen rauhaansa häiritsevät myös mökkipaikan korjausta vaativat kohdat.
Kolmantena iltana hänkin tuli saunaan ja kapusi laiturilta veteenkin. Niin vain vesihoitolamme alkoi taas toimia ja asettui mieskin maisemaan, mainitsi jotain hyvistä löylyistä. Poika oli vaihtanut uudet kivet ja löylyt olivatkin pehmeämmät kuin ennen. Helteestä mentiin rankkasateeseen ja ukkosen alle, ei ollut pitkäveteistä säätä. Tuvassa oli sateen ropistessa hyvä lukea aurinkosähkön valossa, luin mökkihyllyn tutuista valikoimista nyt Seitsemää Veljestä ja nauraa kihertelin itsekseni veljesten sanailukuvauksia. Uskomatonta kielen rikkautta. Kesällä kannattaa aina lukea vanhoja tuttuja klassikkoja, muutakin kuin ET-lehtiä.