Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Jos metsään haluat mennä nyt..
Viimeksi kirjoitin, että menen puolukkaan. Sadekin sen estää, mutta vielä enemmän ne karhut, joita juuri on nähty marjamaidemme lähellä, kolme söpöä pentua ja emokarhu. Eräs kylämme maanviljelijä oli nähnyt ne traktoristaan muutaman metrin etäisyydeltä peltonsa laidalla. Jälkiä on nähty alueella monessa paikassa. Eipä ihme, että selässäni oli kylmä rinki, kun käänsin sen isoa metsää kohti mustikkakalliolla. Joutumista emon ja pentujen väliin ei viitsi edes ajatella. Niin, jos nyt haluan mennä metsään, pitää mennä omaan metsään ja saada mies mukaan pärisyttämään raivaussahaa. Joutaahan tuo nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Nyt on olo, että olen kulkenut eläkeportin läpi. Helpompi prosessi työstä irtoaminen on ollut kuin lapsista irrottautuminen. Se on luku sinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti