keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Aika
Hitaasti muuttuu suhde aikaan. Vasta nyt, kun olen ollut kohta viisi vuotta eläkkeellä, alan muistaa itseäni muistuttamatta, että ei ole kiire, aikaa on. Joskus sitä on liikaakin, kuten joulun alla tuntui. Viikkoa ennen joulua on liian varhaista tehdä monia asioita, mutta ei osaa olla rauhassakaan, kun on tottunut tekemaan valmistelut ripeässä tahdissa, parissa kolmessa päivässä.Tämä siitä huolimatta, että en ole ollut ns. kiireinen eläkeläinen, sen päätin jo etukäteen, mutta se onkin eri asia. Se liittyy uskallukseen koettaa olla itsensä varassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ... -
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
ellinoora on lisännyt kommentin tekstiisi "Aika":
VastaaPoistaAsioilla on oma aikansa, sitä olen nyt pähkäillyt. Joskus yrittää väen väkisin jotain, joka ei tunnu onnistuvan millään. Sitten se sama tarjoutuu jotain toista reittiä johonkin toiseen aikaan ja kas! kaikki alkaa sujua kuin itsestään.
Olen ihaillut miestä, jolla tuntuu olevan malttia odotella oikeaa aikaa siinä, missä minä hätäilen, että pitäisi pitäisi.
Aivan, maltti ja hätäilemättömyys taitaa olla meikäläisten ajanhallinnan ydintä.
VastaaPoista