Ihmisten ilmoille?

Palasin taas kaupunkikotiin, köröttelin junalla lumen alta paljastuneiden peltoaukeamien halki. Järvissä on vielä jääpeite. Perin tuttuahan tämä kaupunkielämänmuotokin on ja sänky pehmeämpi kuin Torpassa! Olenko nyt ihmisten ilmoilla? Maalla tunnen suurimman osan ihmisistä, keitä näen, täällä tutun vastaan tulo on harvinaista.
Veljen synttärijärjestelyt hoidettiin viikonloppuna yhteisvoimin siskon kanssa pienessä mittakaavassa, kun veli ei halunnut laajemmin ilmoitella asiasta. Siellä me ikääntyneet sisarukset vanhassa kodissamme puuhailimme. Tupa ja avautuva maisema ovat niin tutut. Päivävierailijoiden kanssa veisattiin sydämen kyllyydestä "Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää" ja muita kiitosvirsiä, kun paikalla oli upeaääninen laulumies. Illalla yksi vierailijoista oli mahtava kertoja. Kuulimme puoleenyöhön asti vanhoja tarinoita ja saimme pyyhkiä nauruvesiä silmistämme. Tuli mieleen ajat ennen televisiota, kun istuttiin tuvissa ja tarinoitiin.
Sattumalta kotiintuloon ajoittui työelämän lähestyminen, kutsu kahteen tilaisuuteen. Toisessa kaikki asiat tulisivat liian lähelle, mutta toinen, edustustilaisuus ulkomailla ensi kuussa tuntuu ihan mukavalta.