Maaliskuun lämpöennätykset jatkuvat. Ilmastonmuutos alkaa tuntua todelta.
Tänään olen kuullut työpaikkani asiat perusteellisesti. Viiden minuutin päästä tuntui, että en ole poissa ollutkaan. Mutta kuitenkin oli ero entiseen, on etäisyyttä jo. Tiedän, etten voi eikä minun tarvitse eikä tullut myöskään halua puuttua asioihin.
Suhde työasioihin ja ihmisiin ei varmaan ole vielä muotoutunut kohdalleen. Ei ole selkeätä, missä määrin voin ja haluan olla tekemisissä minulle ennen niin tärkeiden ihmisten ja asioiden kanssa. Varmaan pitää antaa ajan vain kulua ja uusienkin asioiden tulla elämään. Ei totaalinen katkaisukaan hyvä olisi. En ole itse kuitenkaan ottanut tähän mennessä yhteyksiä. Olen kokenut selkeän linjan hyväksi. Oli mukava saada lahja muistoksi ulkomaiselta kollegalta. Sähköpostiosoite on vielä tallella, niin voin kiittää.
Jotain olennaista työstä irtautumisesta ja eläkkeelle jäämisestä on ilmassa, on kuin testipäivä.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti