Uni

Yksi blogin lukija toivoi unia. Harvoin niitä muistan, mutta tänä aamuna näin erikoisen unen. Istuin traktorin tai mönkijän päällä ja selvitin puhelimessa, oliko minulla oleva hyvä kirves se, jonka yksi työorganisaatiooni kuuluva, minulle etäisempi ryhmä olisi kadottanut. Puhuin kahden nuoren miehen kanssa, jotka olivat sillä hetkellä metsätöissä-aivan eri alan miehiä oikeasti. Ennenkuin asia selvisi, alkoi ajoneuvo vieriä rinnettä alas. Kerroin mitä tapahtuu ja että minun pitää saada kone startatuksi, että saan ohjatuksi sitä. Se onnistuikin ja sain pidetyksi koneen oikealle kääntyvällä peltotiellä. Samalla näin kaksi vaaleanruskeaa karhua vasemmalla. Ne eivät kiinnittäneet minuun huomiota, pikemminkin söivät jotain. Sitten näin karhunpennun ja ajattelin, että täytyy päästä pois emon ja pennun välistä. Ajoin rinnettä takaisin ylös vanhan talon pihaan. Siellä nuokkui tuolissa vanha mies, joka ei herännyt, mutta minä heräsin. Uneen ei liittynyt pelkoa tai paniikkia, vaan selvisin oikein hyvin.

Minulla on se käsitys, että unet ovat enimmäkseen aivotoimintaa, jossa aivoprosessit kiinnittävät muistijälkiä soluihin ja erityisesti hakevat solutiedostojen välisiä yhteyksiä ja samanlaisuuksia. Samalla syntyy kuvallista toimintaa, josta vain pieni osa tulee tietoisuuteen heräämisen takia. Tätä en oikein kytke mihinkään - vai kytkenkö entisen ja uuden elämäni piirteitä. Saa tulkita vapaasti!

Koko päivän on taivas ollut pilvettömän sininen. Havahduin siihen, että nyt voi jo pyöräillä. Uimahallissa oli vain muutama apeannäköinen vesijuoksija. Edelliskerralla oli vilkasta, paljon uijia ja koululuokan iloinen polske piristämässä. Piti oikein virittää itse liikuntamieltä. Ajattelin, että monen vanhuksen masennus on yksinäisyyden ja virikkeettömyyden apeutta. Entisajan syytinkiläinen sai seurata talon elämää, mutta eihän sekään mitään kitkatonta yhteiseloa aina ollut.