Pikkutyttömäinen olo

Askartelusta tulee pikkutytön olo. Ja tätä oloa meille iloksemme tarjoavat lehti- ja kirjamyyjät. Muuten en voi selittää, miksi minäkin taas pitkän paussin jälkeen askartelin ET-lehden tilauksen, vaikka sen olisi netissäkin voinut tilata. Ja nyt on jo tehtynä Valittujen Palojen "Uudet konstit, vanhat aineet" -kirjasen askartelutehtävät. Lähettäminen on kyllä vielä harkinnassa. Ja ajatella, että juuri minut on valittu tarjousten kohteeksi harvojen joukossa, minut jolle tulee enää niin vähän postiakaan!

Tilasin kahdeksan vuotta Yves Rocherin kasvovoiteita, joitten tilauksessa myös piti etsiä liimalappuja ja kiinnittää niitä oikeaan kohtaan ja tehdä muita askartelutehtäviä. Firman kauppakin olisi kyllä ollut 10 km päässä. Mutta oli mukava saada paketti ja avata se ja aina mukana oli pikku yllätys. Kahdeksan vuoden jälkeen minut alennettiin aloittavaksi ja silloin lopetin.Olin jo kyllä perin kyllästynytkin turhiin lappusiin, kun yksinkertaisemminkin voisi toimia.

Tehdessäni näitä tilauspalapelejä ja lukiessani myyntikirjeitä olen ihmetellyt, mitähän ne laatijat oikein ajattelevat keksiessään kirjeitään ja kuinka syvälliseen tietoon aikuisen naisen sisemmistä tunnoista nämä tilausmuodot perustuvat? Nolottaako heitä narrata näin ihmisiä? Mutta miksi ei, jos narrattavat mielellään sortuvat?