Hiljainen on kylätie

Olen yksin Torpalla, mies lähti pitämään luentoa. Minulla on paha flunssa, olo on voimaton ja uusia oireita sikiää. Hyvä että joku meillä vielä jaksaa liikkua.

Ilma on sumuinen. Ohut ja repaleinen lumipeite myötäilee maata.
Ketään ei kulje tällä sivutiellä, kun peltotyöt on tehty ja maat lepäävät. Naapurin pariskunta menee aamulla töihin ja palaa iltapäivällä, postiauto käy kerran päivässä, siinä liikenne. Paikallislehti on päivän virike.
Erityisen hiljaiselta tuntuu nyt, kun tämän sivutiemme varrella olevan talon Saima on muuttanut keskustaan. Ennen ajattelin, että Saima se siellä kuitenkin kahvia keittelee ja hakee postia,lähtee keppien kanssa lenkille. Nyt täällä ei ole ketään muita kuin minä.Kaksi tienpään viimeistä taloa ovat tyhjentyneet jo toistakymmentä vuotta sitten. Saima, kodissaan niin viihtynyt, kyllästyi hiljaisuuteen ja tosiaan muutti. Nyt hän käy keskustassa jumpassa, kirkossa, kyläilee, käy itse viereisessä kaupassa, katselee liikennettä ja ihmisiä.

Jotenkin kuitenkin viehättää tämä hiljainen harmaus, siihen uppoaminen.