Mielen syövereissä

Eläkeläisenä maalla tapaan melko vähän ihmisiä. Unissani olen aina isossa ihmisjoukossa, menossa jonnekin, etsimässä jotain,isojen rakennusten vaiheilla, yleensä hämmentyneenä ja hukassa.
Toinen osallisuus ihmispiiriin on netissä, keskustelupalstoilla.Siellä olen usein vielä hämmentyneempi.
Aihe kuin aihe - ruoka, terveys, ihmissuhteet, asuinkunta, politiikot, vähemmistöt-vaikka aihe ei alunperin olisi edes negatiivinen kannanotto, ennen pitkää kirjoittajat alkavat sättiä ja nimitellä toisiaan. Pyrkimys toisten kannanottojen ymmärtämiseen puuttuu kokonaan. Kun aihe on alunperin kaunaan ja vihaan pohjaava, teksti nousee kuin pohjattomasta likakaivosta. Yksipuolisuus, äärimielipiteet, asioiden kärjistäminen, realiteettien torjuminen ovat käytössä. Tietyistä poliitikoista on tehty koko kansan tai paikallisia syntipukkeja. Heidän päälleen voidaan kaataa aivan aiheettomia syytöksiä, joita media ja kansa toistelevat samoin sanakääntein yhtenä sopulilaumana, kuin kohde ei olisi ihminen lainkaan.
En ymmärrä, mistä tämä pohjaton kauna ja viha vieraita ihmisiä kohtaan kumpuaa maassa, joka on maailman hyvinvoinnin kärjessä, epätasaisesti kyllä. Pelottaa ajatella, että liikenteessäkin liikutaan samojen vihaa tirskuvien ihmisten keskellä.Vai ovatko nämä nettipalstoille kirjoittavat jokin erityinen kansanosa?

En usko seitsemänkymmenluvun koodiin aggression purkamisen hyödyllisestä vaikutuksesta. Tulee surullinen olo siitä, että niin moni ihminen on katkeroitunut ja sallii itselleen matalamieliset hyökkäykset toisia kohtaan. Onko lukuisilla ihmisillä näin paha olla? Onko henkinen kehitys unohtunut? Nimetön nettikirjoittaminen voi vahvistaa mielen pimeyden kanavia.