Huokailuja

Tänään kävimme selvittelemässä miehen väitöstilaisuuden järjestelyjä yliopistokaupungissa. Väitöstilaisuus, tarjoilut, karonkkaillallinen, majoitukset on nyt alustavasti sovittu. Silti palasimme aivan uupuneina tukikohtakotiimme Keski-Suomessa. Monta järjestettävää ja ratkaistavaa pientä asiaa on vielä edessä. Mies tuskaili: miksi ollenkaan rupesin tämmöiseen. Minäkin huokailin, kun en oikein osaa kehitellä tällaisia ideoita. Ja pukeutuminen? Tavasin pukukoodeja netistä, se aikomani entinen vaate ei kai olekaan sopiva.
Syy huokauksiin on se, että emme ole juhlaihmisiä emmekä varsinkaan muodollisen tilaisuuden ja akateemisten kiemuroiden ihailijoita, vaikka toki haluaisimme järjestää hienon päivän. Nyt tarvittaisiin juhlakonsultti!

Mies lähti pizzalle ja minä lenkille, tyypilliset ratkaisumme ahdistavaan oloon. Osuin sattumalta upeaan lenkkimaastoon omakotialueiden välissä, alueelle, jota en ole ennen huomannut ollenkaan. Oli aivan kuin olisin yhtäkkiä joutunut erämaahan, korkeiden, hiljaisten, sateen jälkeen vielä vettä tippuvien kuusten alle. Kaipa taas kaikki järjestyy, asia kerrallaan.