Tulla omaksi itsekseen

Viime päivinä minulla on ollut sellainen olo, että olen tulemassa omaksi itsekseni! Mitä se voi tarkoittaa? Olisinko lähestymässä alkuperäistä itseäni, sanoisin että sitä mitä olin lapsena.

Tämä tuntemus voimistuu, kun kuljen lapsuuden mailla, sekä syntymäkylässäni että kasvukylässäni, jotka ovat pohjalaisia naapurikyliä. Suurta iloa minulle tuottaa ajella metsätietä pyörällä lapsuuskylään 15 kilometrin päähän, nähdä tutut maisemat ja mennä uimaan tuttuun rantaan, tutuntuoksuiseen suolta tulevaan veteen. Toissapäiväisellä retkelläni tapasin matkalla molemmat lapsuudenystävänikin, ne jotka muistavat lapsuudestani paljon enemmän kuin minä. Ja sitten on hyvä palata syntymäkotiini, jossa kesällä asustelemme ja jota kunnostelemme.

Työelämä tuntuu olevan kaukana, kuin unta, jonka jotenkuten muistaa.

En osaa silti oikein sanoa, mikä voisi minussa muuttua ja mikä siis on ollut jotenkin vierasta. Jotenkin se liittyy siihen, onko minulla arvoa itsessäni vai onko kaikki ansaittava suorituksilla. Se muutos alkoi viimeistään oppikouluaikana.
Voisiko minut hyväksyä, voisiko minusta joku jopa pitää, vaikka en puuhaisi ja auttaisi?

Millainen olin lapsena? Nokkela, itsepäinen, rohkea, kova lukemaan, piirsin tytönkuvia ja keksin värssyjä, karkailin omille teilleni, kiipeilin katoille. Missä ovat nyt nokkeluus, rohkeus ja itsepäisyys?