keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Aika kuluu,

vaikka ei tekisi mitään. Se on eläkeläiselle tarpeellista tietoa. Vaikka vain levollisesti viivyttelet kahvin kanssa, lueskelet lehtiä, ihailet auringon nousua, makailet, katselet kauan puiden latvoja, hissuttelet, et saa mitään viestejä etkä odotakaan niitä, vähän ulkoilet, lueskelet lehtiä kahvilassa, niin ilta tulee ja olo on jotenkin eletyn tuntuinen. Olet läsnä elämässäsi.

Oikeastaan aikaa onkin vain juuri tämä hetki, muuta aikaa ei ole, sanoo Eckhart Tolle kirjassaan "Läsnäolon voima". On hyvä koettaa pysäyttää mielen ja ajatusten virta, menneen harmittelu, tulevan pelko ja sen rauhaton ennakoiminenkin, olla läsnä kehossaan ja elämässään tässä ja nyt. Se ei ole helppoa, mutta se tyynnyttää mielen. Ydinolemus on jotain ulkonaisesta riippumatonta rauhaa, riippumatonta myös kärsimyksestä, menestyksestä tai muista ihmisistä. Sitä voi opetella etsimään pysähtymällä hetkeen, tajuamalla elämä lahjana. Joskus voi kokea ihmeellisen ilon välähdyksiä ja osallisena olon tuntoja, jotka muistaa läpi elämänsä.

2 kommenttia:

  1. Tänä paastonaikana olen pyrkinyt olemaan paikalla hetkissä, joita päivä tarjoaa. Ilman turhaa rientämistä, vain välttämättömyydet hoitaen. Siitä syntyy tyyni olo, jonkinlainen hiljainen onni. Luen päivittäin luvun Munkki Serafimin kirjaa Tie ylösnousemukseen ja Efraim Syyrialaisen paastorukouksen mukana hiljennyn.

    VastaaPoista
  2. Tämä on eläkkeellä olon parhaita puolia, mahdollisuus elää hiljaisia päiviä silloin kuin siltä tuntuu.

    VastaaPoista

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...