Kolmen euron elvytys

Uimahalli se vain edelleen on minulle virkistyskeidas ja vesivyö hyvä apuri selän kunnossapidossa. Tänään juoksentelin itsekseni vuorotellen vyön ja kenkien kanssa. Vesikengät ovat minulle uusi tuttavuus. Niiden avulla meno on raskaampaa kuin vyön kannattelemana ja vaatii enemmän keskivartalon hallintaa. Välillä aina jumppaan vesivyöjumpista tuttuja kuvioita, kun tasainen juoksu käy pitkäveteiseksi. Kolme varttia on sopiva kokonaisaika. Selkä vetreytyy siinä ajassa jo tuntuvasti. Vähitellen myös värit alkavat vaikuttaa: altaan turkoosi heijastus veteen, aurinkosäällä keltainen läikehdintä, hallin varusteissa oranssi, sininen, punainen -näen sateenkaarivärit uimalassa.
Ei altaassa tuntemattomia paljon tervehditä eikä katsota, vain joku puheliaampi saattaa sanoa jotain vastaan kauhoessaan. Tuttavat juttelevat innokkaasti rinnakkain polkiessaan, joskus niin että unohtuvat altaan päähän seisomaan, ikämiehet varsinkin.
Ennen altaaseen menoa käyn kylmäaltaassa, niin saan altaan veden tuntumaan lämpimältä. Olisikohan tämä kylmä kylpy myös karaissut, kun ei ole ollut flunssaa koko talvena.
Joskus menen juoksun jälkeen porealtaaseen, ainakin keskellä päivää, kun on hyvin tilaa. Katselen sieltä puita ja pilviä, kelluttelen poreissa. Olo tuntuu olo ylelliseltä ja mieleen tulee, että ai niin, jotkut ovat töissä tähän aikaan.
Sauna kuuluu aina ohjelmaan, että lämpenee sisältä asti. Siellä jutellaan usein, tänään aiheena oli diabeteksen hoito.
Kiitän kaupungin päättäjiä tästä kolmen euron paketista.