Jotain innostusta

Ei minusta mitään ihmeellistä uutta noussut esiin eläkkeelle jäätyäni, vaikka annoin sille tilaa, ainakin tarkoitin niin. Ehkä se ei ihan niin mennytkään, vaikka en ohjelmoinut päiviäni niinkuin monet neuvovat eläkeläistä tekemään. Elämä on asettunut aika lailla arkisiin uomiinsa, mutta viitsiminen vähenee entisestään. Tuon tuostakin on hyväksyttävä itsensä uudelleen. Kaipa se pakko on ollut paras muusa minullekin. Saisikohan sitä jotain uutta vielä itsestään irti?

Toisen kerran peruuntui paikallinen kirjoituskurssi, se harmittaa. Eilen menin senioriklubiin ja olikin mukava ensi tapaaminen. Puhuttiin heti elämästä.

Tänään innostuin etsimään tietoa niistä Amerikkaan muuttaneista isotädeistä ja -sedistä. Suvuista on ehkä muutoin riittävästi tietoa, mutta tämä isänpuolen suvun iso muutto kiinnostaa. Seitsemän isäni tätiä ja setää muutti Amerikkaan, useimmat alle kaksikymppisinä. Millaisia he olivat, miten pääsivät maan korvesta matkaan, millaista oli jättää koti ja vanhemmat, lähtikö kavereita yhdessä, millainen oli matka, millainen alkuunpääsy uudessa maassa? Mitään kokemustietoa ei ole, ei yhtään kirjettäkään. Millaista oli isoisoäitini elämä, kun hän ei nähnyt koskaan enää muita lapsiaan kuin takaisin kutsutun mummoni? Tämä tiedon puute on vaikuttanut siihen, että olen kirjoittanut tarinan perheemme ja sukujemme historiasta lapsia tai lapsenlapsia varten. Mitään niin jännittävää kuin muutto tuntemattomiin oloihin ei kuitenkaan ole ollut kerrottavaksi. Matkat Ruotsiin kesätöihin lukioaikana olivat toki sivukylän tytölle hiukan rohkeutta vaativia, mutta kalpea versio isoista muutoista.

Löysin eilen siirtolaisinstituutin sivut ja sieltä pari uutta tietoa. Se tiedosto alkaa vuodesta 1899 ja silloin suurin osa sisaruksista oli jo lähtenyt. Tiedoissa on puutteita ja ehkä virheitäkin, mutta mummoni lähtöpäivän taisin löytää: 21.10.1899 Polaris-laivalla Hangosta ensin Englantiin ja sieltä yli Atlantin. Matka maksoi 45 dollaria. Joku ennen lähteneistä oli tietysti lähettänyt rahan, ei sellaista muutoin olisi siitä torpasta löytynyt. Hinta olisi nykyrahassa 1111 dollaria ja euroina 804, jos rahanarvotaulukko sopii dollareihin. Matkakumppanikin oli, kahdeksanvuotias poika.

Nuorimman sisaren miehen lähdön löysin, mutta en tämän sisaren tietoja lainkaan. Laitoin kysymyksiä hänen nuorimmalle pojalleen Illinoisiin, meillä on sähköpostiyhteys.
Koko isänäidin puoleinen suku on Amerikassa. Serkustasolla yhteyttä oli aika paljon, tätinikin kävi kuusi kertaa heitä tapaamassa ja muutamat sieltä kävivät Suomessa. Pikkuserkkujanikin on kymmeniä, mutta vain yksi heistä pitää yhteyttä. Vuonna 1979 kävin tätini kanssa Ohiossa ja tapasin monia silloin elossa olevia isän serkkuja perheineen. Kovin paljon en osannut silloin muuttohistoriasta kysellä.
Kumma että tämä nyt alkoi näin kiinnostaa, kun ei ole enää juuri ketään, jolta kysyä.