Aurinkouinti

Aurinko paistoi uima-altaaseen, turkoosi, keltainen, oranssi, sininen hohtivat hallissa, ulkona reipas helmikuun pakkanen. Uimareita oli harvakseltaan, oli tilaa. Selkäni kipeytyi eilen, kun istuin kauan lattialla huonossa asennossa papereita järjestellen. Veteen mennessäni tuntui, kuin alaselkä säröilisi, mutta jo muutaman vesijuoksuvyön kannatteleman kierroksen jälkeen nikamat ja lihakset rentoutuivat kohdilleen. Viime vuosien pelastus on ollutkin vesijumppa, hydrobic ja erityisesti vyön antama tuki - vyö kun kannattelee kehoa vyötäröstä ylöspäin ja nikamat saavat väljyyttä. Välilevyn pullistuma parani sitkeän vesijumppailun tuloksena toissavuonna. Merkillinen on kuitenkin vihasävyisten tuntojen ja selkäkivun välinen yhteys, ei pelkkinä tuntemuksina vaan magneettikuvallakin näytettynä.

Tämän päivän työnä on jatkunut paperien arkistointi, tänään valmistelin metsäverotuspapereita. Siinä on opiskeltavaa, täytynee kerran käydä jonkun asiantuntijan luona, mutta hahmo siitä jo on. Muutoksen aiheuttaa siirtyminen myyntivoittoverotukseen. Myytävää tosin ei ole vuosikymmeniin. Muutkin paperit ovat nyt sellaisessa mallissa, että joku muukin niistä löytää tarpeelliset asiat, jos sellainen tilanne syntyisi.

Mielessä heijastelee taas Torppamme siellä syrjäkylällä, sielläkin aurinko paistaa hangilla ja lumet ovat hohtavan puhtaita. Tekisi kyllä mieli lähteä tupaa lämmittämään ja lumikengillä tallustelemaan pelloille, jos matka olisi lyhempi ja voisi kulkea useammin sitä väliä. Mies koki olevansa leski, kun olin loman alussa viikkoja muualla. Kotona on kuulemma viihtyisää ja nättiä, kun olen kotona. Enhän minäkään yksin halua jatkuvasti olla. Sitten kun hänellä alkaa vapaampi osa-aikatyö siirtynemme enemmän Torpan asukkaiksi. Nyt on ihan hyvä olla tässä. Olotilat virtailevat, annetaan niille siihen lupa.