Aamun sateen jälkeen on loistavan kirkas päivä. Uusia linnunääniä kuuluu pihakoivuista. Aamupäivällä kävimme kyläkaupassa, minä ajoin. Kyllä se 5 km sujui, mutta yksin en ole valmis lähtemään. Taukoa ajamisessa on yli 20 vuotta eikä silloinkaan ehtinyt tulla rutiinia. Nyt sitä taitoa tarvittaisiin.
Ruuan jälkeen alkoi väsyttää. Tein helpon sudokun, luin dekkaria ja nukahdin. Aurinko lämmitti kuin kesällä. Olen monta kertaa luullut, että on lauantai, johtunee siitä kun mies tuli torstai-iltana (ottaa lomapäiviä pitkinä viikonloppuina). Vieläkin nukuttaa. Monet eläkeläiset ottavat vaativia luottamustehtäviä yms. Saako olla näin laiska? Leivonko huomista tiekunnan kokousta varten vasta huomisaamuna? Minähän en jätä mitään viime tippaan, siis yleensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ... -
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti