Mutkat suoriksi

Kun aamulla panin lumikenkiä jalkaani pihassa, kuului taivaalta töt-tö-töt-töö - joutsenpariskunta lensi yli ! Ovatko ne vakiojoutsenemme, jotka ovat ankarasti taistellen omineet lintujärven lampareet itselleen? Lampareet ovat jäässä, joki virtailee onneksi virkeän sulana.
Tiekokokous päätti oikaista vanhan lehmitiemme suoremmaksi, kun nykyajan isoilla koneilla ei mahdu enää talon päädystä kulkevaa ja jyrkästi kääntyvää tietä kulkemaan pelloille. Onhan se meillekin mukavampaa, että jää oma piha, me tämän kokousehdotuksen teimmekin. Isoisän peltoa siinä joudutaan uhraamaan.
Tarvitsen mieheni mukaan täällä näihin tällaisiin keskusteluihin, kun en itse pysy mukana. Se on jotenkin erilaista tuo miesten maailma ja ajatuksen kulku. Nämä ovat hienoja, avuliaita, taitavia miehiä, joiden ajatus kulkee tosi suoraan, tunnen oikein selvästi tippaleipäaivojeni kiemurat siinä seurassa. Enkä tietysti asioitakaan tunne, pitäisi kysellä tarkemmin että ymmärtäisin, tunnen itseni tyhmäksi. Mies jo kielsi minua kyselemästä! Miten se Paavali sanoi: vaimo pysyköön hiljaa ja kysyköön kotona mieheltään. Minä, joka olen yleensä suuna päänä!

Eilen oli iäkäs Onerva-tätini kaatunut kauppamatkalla ja satuttanut päänsä. Minulla oli se huono olo eilen ja tunne, että olisi pitänyt lähteä kirkonkylälle käyttämään häntä kaupassa. Hänellä on onneksi ollut hyviä naapureita ja ystäviä apuna ja me lähdemme nyt käymään. Tädin kanssa soittelemme ainakin kerran päivässä. Minusta on hienoa, että tämän ikäisellä ihmisellä on vielä vanhemman polven ihminen, joka on kiinnostunut kuulumisistani, kantaa huolta matkaturvallisuudesta jne.