Sunnuntaitunnelmaa

Tuntuu, että täytyy jotenkin erottaa paremmin sunnuntai, kun viikonpäivät tuntuvat joskus katoavan toistensa sisään. Kynttilä aamukahvilla!
Sunnuntaista huolimatta laitoin aamulla talon siistiksi, tein ruokia ja leivoin marjapiirakan, kun eilen en saanut aikaiseksi ja tyttären perhe on tulossa talvilomalle. Kuuntelin osittain radiojumalanpalvelusta, se kuuluu pyhätunnelmaani. Oli hieno, aurinkoinen sää. Lähdin hiihtelemään. Voi tätä lumen puhtautta, sokerihuurrettujen koivunoksistojen pitsiä sinistä taivasta vasten! Tuntui, että keho puhdistuu siitä ja raikkaasta ilmasta.
Ja ruuan jälkeen minulla oli viimeinkin energiaa lähteä miehen kanssa harjoittelemaan autolla ajoa. Vuosikymmeniin en ole ajanut autoa eikä rutiinia ole tullut missään vaiheessa, olen pelännyt ajamista. Vaihteet, peruutus, toistakymmentä kilometriä lumisilla pikkuteillä, jotain taitoa oli jäljellä. Mutta ei yksin.
Siellä he ajavat mummolaa kohti, rakkaat ihmiset, uskomattomat ilopillerit ja pikku persoonat mukana. Turvattua matkaa heille. Puuhapäivät tiedossa!