Valoa ikkunassa

Päivä muuttui pitkästä aikaa aurinkoiseksi. Pahoinvoinnin ja voimattomuuden tunne vain jatkui aamulla. Iltapäivällä aloimme tehdä loppuun tiskipöydän taustan kaakelointia, kun löytyi pieni leikkuri, jolla reunapalat sai jotenkuten paloitelluksi. Ja sitten, koska kaikki muu oli jo aiemmin tehtyä, laitoin saumauksen. Siinä puuhatessa huono olo kaikkosi, tuli hyvä ja energinen olo. Työ tai puuhailu se on aina ennenkin ollut minulle apu. Tehdä paremmin, tehdä enemmän, panostaa, on vienyt vuodesta toiseen eteenpäin, kun jokin asia on alkanut harmittaa. Nyt on kyse enemmän puuhailusta. Kyllähän ihminen eläkkeelläkin nauttii aikaansaamisesta- varsinkin kun tuloksen voi nähdä. Ehkä tulos on vähän kotikutoinen, mutta kelpaa minulle. Kaakeleita laittaessani käytin vatupassia, mutta tulos ei silti aivan siinä pysy. Olisi ollut ulkoilusää, hiihtoilma, mutta se meni nyt näin. Ulkoilin sen verran, että poltin ison kasan vanhoja papereita: tiliotteita, palkkakuitteja, kirjeitä, vakuutusraportteja. Ja ehkäpä käyn katsomassa kuun valoa hangella. Lumet humahtelevat alas katoilta.