Eräs mies antoi vaimolleen tunnustuksen: Sillä on aina rätti kädessä. En sitä tunnustusta saisi enkä haluaisikaan, mutta kudin minulla on nykyään aina kädessä.
Olen kyllä aina pitänyt lapset ja lapsenlapset perussukissa ja lapasissa, mutta nyt olen alkanut myös katsoa ohjeita ja tehdä isompiakin töitä. Pitääpä oikein kerrata, mitä olen tänä syksynä tehnyt: Kolme villatakkia Novitan malleilla, viisi pitkää kaulahuivia, kuudet sukat, kaksi pipoa, nyt on kaksi lapas-sukkasettiä tulossa lapsenlapsille, vähän pitsi-ja koristeleuleita mukana. Niihin hain ideoita netin runsasta tarjonnasta. Viimeksi tein punaisella Tempo-langalla lyhyen jakun tyttärelle, tuli aika hyvän näköinen. Alanko kohta minäkin pitää neuleblogia?
Minun pitää katsoa isomman työn ohje aivan silmukka silmukalta. Lapsuudenystäväni, käsityötaituri, tekee mitä vain ilman valmiita ohjeita.Olen aivan aloittelija.
Kaikki tämän lukuvuoden maalaus-ja kirjoituskurssihakuni ovat peruuntuneet, viimeksi kiinnostava ja mukavasti jaksotettu maalauksen teemakurssi ei saanut tarpeeksi osallistujia. Kesän jälkeen en ole maalannut mitään. Merkillistä kyllä, en ole tänä talvena oikein jaksanut keskittyä lukemiseenkaan,ikuisharrastukseeni. Siispä neulon.
Tein tyttären villatakista jääneestä Nalle aloevera-langasta sukat ekaluokkalaiselle. Hän piti niitten pehmeästä tunnusta niin, että haluaa pitää niitä alussukkina. Nyt lähetin hänelle toisetkin, kun lankaa riitti. "Kuinka se mumma jaksaa näitä tehdä, näissähän on kauhean kova työ", hän oli ihmetellyt. Kumpikin lapsenlapsi ottaa tuotteeni huomaavaisesti vastaan ja pukee päällensä. Arvatkaa, lisääkö se mumman puikkojen kilinää!
Jotenkin se kutominen (tai oikeammin neulominen) rauhoittaa ja virkistää yhtä aikaa. Tädin "odotushuoneessa" hoivaosastolla yksinkertaisten kaulahuivien teko paksulla langalla rauhoitti. Myöhään illalla en voi neuloa, koska se vie minun herkkäunisen unia. Minun työmuistini on kovasti huonontunut tänä talvena,en tahdo muistaa mikä mallirivi on menossa. Jospa tämä olisi muistikuntoutustakin!
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti