sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Torpan kamarissa

Eilen tulimme pitkästä aikaa Torpalle yöksi,lämmittämään ja valmistelemaan.Tytär lapsineen on tulossa viikoksi, kun työt kiirehtivät ja lapset ovat lomalla.
Kaikki oli kunnossa, naapuri oli aurannut pihan hienoksi,valot syttyvät, vesi juoksee, uunit ja patterit lämpiävät.Muutoskitka on kuitenkin tainnut lisääntyä, kun pakkaaminen - aina kertyy yllättävän paljon kasseja -ja siirtyminen vaativat käynnistysaikaa toisin kuin Espoosta lähtiessämme. Tänä aamuna teimme ensimmäiseksi tulet hellaan ja takkaan, katselimme tulen hehkua ja aamun valkenemista.Kun ei menettäisi kykyä iloita hiljaisista tunnelmista, eläytyä hetkeen ja luontoon.

Uudenvuoden aatoksi päätimme jäädä kylille, menimme uudenvuoden kirkkoon.Kirkonkellojen soiton alla on juhlavaa toivotella armorikasta uutta vuotta. Rakettien loisteessa kävelimme kotiin, omia valoilmiöitä ei tänä vuonna hankittu, kuten tänne syrjäkylän pimeälle taivaalle on ollut tapana järjestää. Rakettipauke ei ole kivaa, mutta pitäähän elämän käännekohtia jotenkin juhlistaa.

Laittelin täällä pimeän keskellä taas valoja ikkunoihin, vaihtelin mattoja puhtampiin, levittelin joulutavaroita luomaan joulunajan tunnelmaa.Kävin ulkoakin katselemassa ja tunnelmalliselta näytti.Lahjapaketteja on vielä odottamassa, etenkin tytärtä.Toisille laittaminen motivoi aina enemmän kuin itseä varten toimiminen, vaikka sekin on tarpeellista.

"Mitä tiettähän vuoden päästä", on taas perheen perinnekysymyksenä mielessä. On kiitollinen olo siitä, että omat perusasiat ovat hyvin, meitä on siunattu monella tavalla. Terveys on päällimmäinen kysymys, monia asioita voi menettää.

Muutamat elämänsä kanssa kamppailevat ihmiset ovat aina mielessäni.Toisilla elämä sujuu ainakin jälkikäteen ajatellen ihmeellisen luonnikkaasti, toisilla se on mutkikasta ja avoimia kysymyksiä täynnä. Ei näitä kestorukousaiheita voi poiskaan jättää, vaikka vastauksia ei ole kuulunut, taivas on ollut etäinen kuin talvinen avaruus lakeudella.Huoli ja toiveet kulkevat mukana, himmentävät tai kirkastavat päivää, voimistuvat kun ympärillä on hiljaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...