Aatonaattona

Taas on selvitty valoa kohti kääntyvään vuodenosaan. Kesän valossa ajattelee, että kuinka oikein selviää siitä, että neljältä ja ennenkin on pimeätä, mutta niinhän se syksy menee aina joulua kohti omalla painollaan, kynttilöitä ja valoja lisäten. Tänä erityissyksynä marras-ja joulukuu menivät tosi nopeasti. Joulu tuli äkkiä vastaan melkein kuin ennen töissä ollessa.
Olemme asettuneet kaupunkiasuntoon joulunviettoon, kun siellä vanhassa talossa olisi näillä lähes kolmenkymmenen asteen pakkasilla kylmänkosteata ja monen päivän lämmittäminen. Isännällä on flunssaakin. Olemme viettäneet siellä kaksitoista viimeistä joulua, aina Espoostakin ajettiin jouluksi. Vähän arvelutti ensin, että tuleeko joulua tähän rivitaloon. Nyt tuntuu kyllä aivan hyvältä olla täällä tasalämpöisissä huoneissa ja saunan lämmityskin on helppoa. Eilen haettiin sieltä maalta kuusi ja joulukoristeita ja juoksutettiin vesiä.
Olen lisännyt jouluvaloja ikkunoihin, terassille ja tuijaan.Kävin katsomassa ulkoa ja näytti lämpimän kodikkaalta. Koetin ottaa valokuvaakin, mutta ei onnistunut niin, että olisin tähän liittänyt.
Eilen illalla minulla oli hermostunut olo. Mies luuli, että se on joulustressiä. Ei minulla juurikaan sellaista ennenkään ole ollut. Tutkailin itseäni ja totesin, että se johtui siitä, että perikunnan asioita on kesken. Minusta on tullut vanhemmiten sellainen, että kaiken pitäisi olla heti valmista ja loppuun saatettua.

Nyt on kuitenkin alkavan joulun olo. Olen rentoutunut laittelemalla jouluruokia ja leivonnaisia, jotain uutta ohjetta kuten vähähiilihydraattista, hyytelöityä juusto-vadelmakakkua ja porkkana-palsternakkaterriiniä sekä perinteisiä rahkavoitaikinatorttuja ja maksalaatikkoa. Palapaistista on tänä jouluna enemmistö hirvenlihaa, vävyltä saatua.
Mies virittäytyy jouluun kuuntelemalla joulumusiikkia ja Sibeliusta.

Täti on melkein aina kuulunut jouluumme. Kävin äsken hänen asunnollaan laittelemassa joulukoristeita esille. Muistoksi.