tiistai 15. helmikuuta 2011

Talonvahtina

Jäin lämmittämään Torppaa, ettei hyytävä pakkanen hyytäisi vesiputkia jäähän. Täällä on ollut eilen sähkökatko, mutta kaikki on taas kunnossa. Miehellä on menoja loppuviikoksi, joten olen yksin kolme yötä täällä. Perjantaina kaupungin palveluauto hakee minut pihasta puoli kymmeneltä, hyvää palvelua.

Nyt ei ollut tarvetta yksinoloon, hän on ollut aivan siedettävä, kerroin hänelle tullessamme. Vähän haikeana katsoin auton perään, kun tulee aina mieleen, että paljonko näitä yhteisiä aikoja lienee jäljellä. Mutta joudan olla täällä pakkasvahtina, niin ei tarvitse etäältä huolehtia.

Täälläkin voi selailla nettiä, katsoa Dr Philiä ja aloittaa uusi pitkävartinen sukka. Ostin tullessa ruskeata lankaa. Näin ohjeen jossa huovutetaan kuvio sukanvarteen. Niistä voi tulla vaikka pöllösukat.

Julman kaunis on talvipäivä. Aurinko laskee kirkkaan oranssina männikön puunrunkojen taakse. Pian kolmenkymmenen asteen pakkanen hiipii talon yli, nurkat paksahtelevat, varjot kangistuvat kuunvalossa. Pidän tulta takassa ja puuhellassa, katson illan pimentymistä.

2 kommenttia:

  1. Sinulla on onneksi uuni, jota voi lämmittää...

    VastaaPoista
  2. Niin, puulämmitys turvatekijänä on kyllä ollut tärkeä syy tämän Torppatalon ylläpitoon. Maailmamme on sähkön varassa. Entä jos sähköinen maailma vakavasti vahingoittuu?

    VastaaPoista

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...