Illalla osoitin sauvalenkkini tädin kodin ohitse. Postilaatikossa oli uusi nimi. Ajatus kulki tuttua pihatietä tutulle ovelle, tuttuun keittiöön ja olohuoneeseen, satoja kertoja kuljettua reittiä. Tuli ikävä, niin mielelläni menisin tädin kanssa juttelemaan. Olisi paljon puheltavaa.
Sisko soitti ja kertoi, että hänen ajatuksensa ovat tarttuneet sinne asuntoon, kiertelevät ja katselevat siellä, kysyi onko minulla samoin. On vaikeata päästää irti.
Teki mieli saada pieni irtiotto, kun perikunnan asiat on hoidettu lähes loppuun. Varasin sadan kilometrin päästä yhden yön kylpylävisiitin, kun miehelläkin oli halu lähteä hetkeksi jonnekin. Pidempään retkeen hänellä ei ollut nyt vaalityön keskellä aikaa ja päivä riittääkin tähän tarkoitukseen.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti