Illalla lähdin kävelemään hämärtyvälle maantielle. Äkkiä lankesi taas mieleeni se erityisen hyvänolon kirkas tunne, jonka olen kokenut nyt useita kertoja. Tädin olemus tuli ikäänkuin esiin ja ajatus, että hän tietää asuntonsa ostajasta. Iso kiitollisuus täytti mieleni ja tunne, että tässä on ollut auttajia, kun asunnon löysi sellainen, jonka tarpeisiin se niin hyvin sopii. Ikäänkuin juttelin tädin kanssa. Hänen huumorinsa mukaista olisi ajatus, että nythän sitten viimein löytyi mieskin taloon!
Tuli kauhean ikävä tätiä. Tätäkin asiaa olisi niin mukava hänen kanssaan setviä.
Kun kerron tällaista miehelle, hän aina sanoo: älä vain sekoa. En usko ollenkaan sekoavani, otan vain vastaan näitä välähdyksiä, tulivat ne sitten minun päästäni tai jostain ylhäältä. Se tunne on niin hyvä, etten ole missään yhteydessä sellaista kokenut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ... -
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Kaunis kirjoitus hetkistä, joita joskus saa kokea. Ei siinä ole mitään sekavaa, pikemminkin harvinainen rajat ylittävä välähdys. Meilläkin oli täti, jonka kymmenen vuotta hylättynä ollut kesämaja joen rannalla löysi tädin kuoleman jälkeen välittäjän kautta ihmisen, joka oli toivonut juuri sellaista paikkaa. Tunsin, että tätimme oli onnellinen, uusi omistaja oli onnellinen ja me olimme. Siunaus!
VastaaPoistaKiitos ymmärtävästä kommentistasi, Ellinoora!
VastaaPoistaOlen koko illan lukenut blogiasi. Kiitos että olet kirjoittanut. Olen jäämässä reilun kahden kuukauden kuluttua ensin lomalle ja sitten eläkkeelle. Vähän huimaa. Tuntuu tyhjältä. Sinun kirjoituksesi ovat antaneet hyviä tarttumakohtia tässä huimauksessa. Blogisi on nyt kirjanmerkeissäni. Hyvää kevättä!
VastaaPoistaMaija
Kiitos Maija yhteydenotostasi! Olen iloinen, jos saat siitä jotain vertailukohtia. Sinä olet aloittamassa yhtä elämänseikkailun uusista vaiheista. En kirjoittanut blogia vielä tuossa vaiheessa, mutta muistan epätodellisen tunteen, kun työssä puhutaan suunnitelmista ja sitten muistaa, että en olekaan sitten enää mukana. Ala sinäkin kirjoittaa blogia!
VastaaPoista