Toinen hyvästijättö

"Toinen hyvästijättö", sanoi sisareni sunnuntaina, kun järjestelimme paikkoja tädin asunnolla. Hän yöpyi siellä viimeistä kertaa. Olo tuntui lapsuuskodin menetykseltä. Kertailimme asioita, käyntejämme, muistojamme.
Kaivelimme esiin viimeisetkin seinävaatteet, pikkuliinat, maljakot ja tekokukat ja asettelimme harventuneita huonekaluja mahdollisimman nätisti tämän leskimiehen tulevaan kotiin. Hänhän halusi kaikki paikalla olevat tavarat itselleen.

Tänä aamuna tämä vanhaherra ilmaantui täyteen pakatun autonsa kanssa pihaan, kun olin siellä hakemassa viimeisiä albumeja. Välittäjä oli arvellut hänelle viime viikolla, että kaupanteko olisi tiistaina. Sen mukaan mies oli toiminut: myynyt talonsa tyhjäksi jobbarille ja toi vaatteet, astiat ym pikkutavarat mukanaan. Hän ei ollut odottanut varmistusta kaupanteon ajasta! Hän oli käynyt huoltoasemalla aamukahvilla, kun kotona ei ole enää mitään eikä hän voi siellä enää yöpyä. Mutta kaupanteko ei ole tänään eikä ehkä huomennakaan, välittäjä ei ole ehtinyt hoitaa asiaa!
Soitin välittäjälle, mitä tehdä. Eipä ollut paljon vaihtoehtoja: päästetään mies sisään. Pantiin jääkaappi-pakastin päälle, koska hän halusi hakea pakasteetkin talostaan. Hän kantoi nyssykkänsä sisään. Epävarmoin mielin annoin avaimenkin, en voinut jäädä sinne päivystämään. Mies kertoi, että oli jäänyt naapuripitäjässä niin yksinäiseksi, kun vaimo kuoli ja pyöräilykaverimieskin kuoli. Kodin tavaroita olivat mennyt pahaan kuntoon vaimon pidätysongelmien vuoksi. Hän halusi päästä siistiin kotiin synnyinkulmilleen. Eikö hän vain ymmärtänyt, miten tällaisessa asiassa toimitaan vai onko hänen muuttohalunsa paniikinomainen?

Sekavin tuntein astelin pihasta pois, mahdollisesti siis viimeistä kertaa. Tai kelkkailin punaisella potkurilla, koska sitä hän ei halunnut. Nyt ei voi kuin toivoa, ettei tule mutkia matkaan!