Aina vain pitää itseänsä jotenkin asetella tähän olemassaolon kuvioon eläkeläisenä, vaikka jo yli neljä vuotta on sitä opeteltu. Tänä aamuna ei ole ollut muuta ohjelmaa kuin parturin varaaminen miehelle. Eilisillan oikein nautin yksinolosta, saunoin ja katsoin televisiota sen jälkeen kun tyttärentytär oli haettu kotiin. Hän ei nyt halunnut jäädä yökylään. Aamulla on jotenkin epämääräinen olo, jotain pitäisi tehdä, pesisinkö ikkunat, en viitsi, ei ne kovin likaisilta näytä. Tyttärellä on paljon töitä ja kiirettä, mutta en voi olla avuksi. Mies menee paikasta toiseen, maailma pyörii ulkopuolella, kullakin on omat reittinsä. Minä vain olen. Aurinko paistaa vinosti niin, että kaapinovissa näkyy pölyä, vähän niitä pyyhin.
Kello raksuttaa, kerrostalo on aivan hiljainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ... -
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti