Tulvatiedotus

Henkilökohtainen tulva Torpan tuvanlattian alla oli taas noussut, kun tulimme pääsiäisen viettoon. Kirkasta vettä hiekkapedillä oli ainakin 20-30 senttiä, ylsi jo tiilireunukseen asti. Siitähän vesi alkaa uskoakseni kostuttaa rakenteita.
Miehen mielestä sille ei tarvitse tehdä mitään, on samaa mieltä kuin putkimies, mutta minusta on kamala olla vesimassan päällä. Mutta nyt oli uudet konstit. Eilen tulivat kylään miehen veli ja vaimonsa - niin mukavaa että tulivat pitkästä aikaa - ja puhuessamme naisporukassa tuli esiin uppopumppu. "Jos olisi sellainen uppopumppu, niin sillä voisi imeä vedet", sanoi käly. "Onhan meillä pihakaivossa uppopumppu, mutta käykö se tähän?" "Miksei kävisi, vettähän se imee". "Hyvänen aika, ladossa on maannut koko ajan ratkaisu ja minä olen nostellut vedet sangoilla pienestä lattialuukusta ylös".
Hetikohta tultuamme hain pumpun ladosta, selvittelin kantoköysien solmut (miten ihmeessä niitä aina itsestään syntyy?), asettelin letkun ulos ikkunasta alaspäin viettävälle maalle ja vein pumpun kellariin. Mies sai komennuksen panna johdon seinään. Vähän ensin piti hakea sopivaa kohtaa ja kuunnella neuvoja, mutta niin alkoi vesi kurnata ikkunasta ulos. Veden pinta aleni nopeasti aivan hiekkarajalle, ennenkuin pumppu pyssäsi. Jos vesi taas nousee, sama juttu uudelleen. Nyt voi rauhoittua.