Hellepäivän huveja Torpalla

Aurinkoon makaamaan tai terassille istumaan, eikö se ole hellepäivän normikäytöstä? No ei, vaan mattoja pesemään, kun nyt kuivuu niin hyvin. Mistä sen tietää, onko muita helleviikkoja koko kesänä. Olen tällä viikolla pessyt joka päivä pari mattoa. Kaivovesi, joka taitaa kyllä pian loppua, lämpenee saavissa. Penkin päällä harjaan ja oion selkää aika usein, telineellä huuhtelen letkulla. Puhtaiden mattojen kasa vintissä kasvaa. Tänä aamuna värkkäsin vanhan painepesurin käyttöön ja pesin kolme isoa mattoa ja muutaman pienemmän.
Kun ne olivat kuivumassa mattotelineellä ja kaiteilla, näkyi postiauto tulevan. Nyt postikahvit, ajattelin, niinkuin lapsuuden kodissakin kymmeneltä, navetta-askareiden jälkeen. Se oli äidin lepohetki, korppukahvit ja päivän posti. Maistuivat ne meillekin, mies kun oli ajanut nurmikot, oli ikäänkuin tehty jotain.
Mies teki lähtöä Helsinkiin parin päivän matkalle. Mitä teet sillä aikaa, hän tiedusteli. Ei mitään käsitystä, vastasin.
Tuvassa on kuuma ja menin läpivetoiseen aittaan riippumattoon lukemaan. Ei ollut hyvä kirja eikä tullut unikaan. Tuli mieleeni, että saisinkohan välieteisen perälle sen tupaan siirretyn ison kaapin paikalle verhon kattoon, vähän kuin siivouskomeroksi, imurin ja silityslaudan eteen. Mies miettii siihen infrapunasaunaa, mutta ei ole syntynyt päätöstä. Äkkiä sen verhon nappaa pois, jos tulee muuta käyttöä. Etsin vajan laatikoista värkkejä, tuumailin. Löytyi yksi iso ja yksi pieni koukku ja yksi uun muotoinen. Ja kapean penikkalistan kappale tangoksi.
Miehellä on isoja työkalupakkeja, mutta minulla on oma laatikkoni, hieman vaatimaton tosin: nauloja, vasara, meisseleitä. Sanoin tyttärentyttärelle, että naisella pitää aina olla oma pieni työkalupakki. "Ni-in", hän vastasi.
Yksi kohta katossa pisti vastaan ja koukku kilahti lattialle monta kertaa, vaikka siirsin paikkaakin. Hiki valui. Onneksi ei ollut kukaan katselemassa. Lopulta laitoin sen liian pienen koukun toiseen päähän ja siitä kiinni verhopitimen, tilapäisesti, kunnes pääsee ostamaan toisen ison koukun. Toisen pään koukku pysyy hyvin, toista ei parane nyt rasittaa yhtään. Ei ole "iän aset", todellakaan, mutta piti saada tehdyksi. Kokeilin tankoon vanhoja verhoja. Yksi valkoinen verho oli tarpeeksi pitkä, se siinä nyt on, aikansa, siivouskomeroni.

Olin aivan hiessä. Seuraava huvi oli pesu saunatuvalla ja viilennys omassa uima-altaassani. Se on vanha amme, jonne kannoin aiemmin vettä lämpenemään itsekseen. Siellä makailin viilentymässä, paremman uimapaikan puutteessa. Ei kannata muuten koskea siihen kalkitsemaani seinään, se varisee. Miten ihmeessä sen tein 12 vuotta sitten paljon paremmin, vaikka ei ollut netin neuvojakaan käytössä.
Kun en sitten muuta keksinyt, tulin kirjoittamaan, vaikka on vähän hassua näin usein kirjoitella olemattomista asioista.