Ihmeen puuhatuuli

Mikähän minua nyt näin panee puuhaamaan? Aamulla kannoin remontin alta vinttiin viedyt kirjat alas ja mies alkoi järjestää niitä kirjahyllyyn, pysyi siinä hommassa, että sain tehdä omiani ilman katselijaa. Sekoitin kaappimaaliin valkoista ja maalasin keittiökaappien ovet kolmanteen kertaan, hioin ensin. Nyt tuli hyvä väri, isoon kaappiin rinnastettava, mutta jälki ei ole vieläkään hyvää. Vähän paremmin toimi uusi pensseli ja se että opin vetelemään viimeisen silauksen hyvin hennolla kädellä, mutta koskaan en kyllä osta Barokkimaalia. Se on minulle liian vaativa tapaus. Huomenna vielä uusi kerros, kun on eri väri. Olipa homma ja maalausitseluottamukseni on kärsinyt. Uusia suunnitelmia ei ole vireillä, vaikka tuo kaappien väritys vähän sotkee entisiä värejä. Katsellaan.

Sitten menin katselemaan saunapuolta. Olen 12 vuotta sitten vedellyt saunatuvan yhteen hirsiseinään kalkkimaalia, sen kunniaksi että täällä aina ennen kesällä kalkittu navetta ja karjakeittiö valkoiseksi, äiti kertoi monta kertaa, kuinka mukavaa se oli. Saunatuvan tapainenhan on entinen karjakeittiö. Nyt seinäkalkki oli rapistunut. Raavin irtoavat osat pois, kastelin kalkikivedellä, joka oli muhinut viikon ja sitten tein kalkkiseoksen, jolla vetelin seinät. Pian se alkoi muuttua valkoiseksi. Läheltä ei kannata katsoa, kun vanhassa jauhossa oli vähän kokkareita. Ohjeita luin netistä.
Sitten olikin välttämätöntä siivota lattia. Ihmettelin, miksi en ole jaksanut moneen vuoteen muka nostella lattiaritilöitä. Ne ovat raskaat ja isot, mutta sainhan ne käännetyksi pystyyn. Alle oli taas kertynyt puunroskaa ym. Pidin lepotauon.
Mies tuli katsomaan, mitä teen."Olisit hakenut edes noita ralleja nostamaan", hän sanoi. "En tiennyt toissapäivänä, että tänään teen tätä", vastasin. Hän tarvitsee nimittäin kaksi päivää aikaa varautua johonkin pyytämääni toimintaan. Kun sen muistan, tämä "aviomiespalvelu" toimii, mutta enhän minä kaikkea niin pitkälle suunnittele.

Seuraava kohde oli sauna, jonka pesin SaunaTolulla ja betoniseinät maalaripesulla. Vettä kannoin kaivolta, kun letku ei riitä saunaan, lämmmitin muuripadassa. Säästin vesijohtovettä, kun kerran kaivossa on ilmaista vettä.
Lopuksi sauna lämpenemään. On navakka, mutta puuskittainen tuuli, joka ei vetänytkään hyvin savua ulos, vaan oudosti painoi välillä savua sisään. Nyt se sentään vetää. Onkohan minusta vain saunojaksi, ei ainakaan kovia löylyjä pidä ottaa, sen verran sydämessä tuntuu ylikierroksia. Mies varoittelee: "Mitä minä sitten yksin puhtaassa talossa tekisin".

Miksi kirjoitan tällaista selostusta tekemisistäni -laiska töitään lukee jne? Siksi, että blogini tarkoitus on seurata yhden eläkeläisen vaiheita. Ihmettelen, kuinka minä taas jaksan näin, kun on ollut pitkään toisenlaista, voimattomuutta ja huonoa oloa, vanhenemisen tuntua. Kymmenen vuotta sitten muistan lomilla näin touhunneeni. Onko se se Tolosen markkinoima Carnosin, joka antaa tosiaan lihasvoimia vanhenevalle ihmiselle? Onko siis aineita, joiden vähenemisen oman kehon tuotannosta voi korvata ja siten ylläpitää toimintakykyä pidempään?Aika olennainen kysymys vanhusasiassa.