Puheluja

Eräs ystäväni arveli, että viimeaikaiset kirjoitteluni ovat kuin huolettoman lapsen puhelua äidille, jonka kanssa olen päässyt levolliseen suhteeseen ja että hän siellä rajan takana mielellään kuulumisiani lukee. Ei taida kuitenkaan olla niin, tuskin hän nytkään olisi kovin kiinnostunut tekemisistäni.
Tämä toi kuitenkin mieleeni Iida-tädin. Hänen soittaessaan kuului aina kysymys: -Mitäs te nyt olette siellä touhunneet? Yleensä vastaukseni oli: -Ei tässä nyt ole paljon mitään touhuttu. Mutta jos oli, kerroin kyllä tarkkaan ja hän oli kiinnostunut. Samoin hän kertoi puuhansa ja kuulumisensa. Hän soitti joka päivä, jos emme tavanneet, niin kauan kuin pystyi puhelinta käyttämään. Olin kiitollinen, että eläkeikäiseksi asti minulla oli vanhemman polven ihminen, jolle olin tärkeä.
Nyt puhelin on aika hiljainen.