Juhlimista

Heinäkuussa meillä on aina juhlakausi. Alkuun on Herättäjäjuhlat, sitten vuosittainen miehen suvun "serkkuseminaari", sitten kesäteattereita, vierailuja, sukulaisia, mökkikesää, nyt on rippijuhlat tulossa. Tämä serkkuseminaari on jo parinkymmenen vuoden mittainen kesätraditio. Serkkuperheet ovat lisääntyneet, nyt on jo kolmatta polvea mukana kymmenkunta pikkaista ihmettä. Ensi kesänä on meidän järjestelyvuoromme.
Kesäteattereissa on hienoa paikallisten ihmisten innostus ja talkootyö. Tällä paikkakunnalla on kaksi teatteriryhmää ja mukana on paljon nuoria. On ilo katsella heidän esiintymisiään. Mukana on selvästi myös lahjakkuuksia.

Juhlimisella tarkoitetaan yleensä ryyppäämistä, mikä aina kalahtaa korvaani.
Lapsenlapset tulivat kerran junassa äitinsä kanssa. Junassa oli ollut armeijasta lomalla olleita poikia, joita lapset olivat kuunnelleet. Tyttärenpoika suunnitteli: -Kun minä pääsen armeijasta, niin sitten juhlitaan.-Kuinkas sitä juhlitaan?, kysyin. -No tehdään täytekakku ja ostetaan pillimehuja, oli vastaus. Tekisi mumman mieli toivoa tämän viattoman maailman säilymistä!

Suurta juhlaa on loikoa mökillä riippumatossa.