Tanttukauppaa

Minun on pitänyt hankkia musta vaate syyskuun juhlaa varten, sitä miehen tilaisuutta varten, johon se melkein uusi tummanpunaiseni ei käykään, se josta jopa miehen veli on sanonut, että se sopii minulle. Se on minulle melkein uusi, kun on vasta kuusi vuotta sitten laitettu kuusikymmenpäiviksi ja sen jälkeen alle muutaman kerran käytetty.

Menin sitten eräänä lämpimänä päivänä tuttuun paikalliseen vaatetusliikkeeseen katsomaan pikkumustia. Ajattelin hihallista, kun siinä tilaisuudessa ei sovi olla paljain käsivarsin. Enhän minä tietysti paljain käsivarsin omaa porraspäätä kauemmas menisikään. Hihattomiakin olisi ollut. Sovitin ensin yhtä lyhythihallista, takaa avattavaa. Se sopi hyvin, oli nätti vino kaula-aukkokin, mutta helma oli vähän liian korkealla minun polvilleni. Sovituskopissa tuli kuuma, ei tainnut olla mitään tuuletusta. Kauppiasrouva toi toisen, kuulemma hyvin istuvan hihallisen mallin. Sekin sopi hyvin, istui näppärästi, helma oli sopiva, löysästä kaulusmallista en kyllä aivan pitänyt. Hiki alkoi kihota pintaan alushameen alla. Aloin riisua, avasin kylkivetoketjun. Sitten tuli tenkkapoo. En saanut hametta kulkemaan pääni yli, en millään, se jäi kiinni hihoista ja olkapäistä kuin liimattuna. Sieltä tukehduksista huutelin apua. Rouva tuli koppiin, yhdessä kiskottiin, pelkäsin että hame repeää. Lopulta pääsin vapaaksi, pyyhin nenäliinalla hikeäni, puin omia vaatteitani.
Kohta rouva tuli takaisin ja näytti kaulusta: -Tähän tuli jotain tahraa.-Puuteria, laitoin tänään vähän, en arvannut että kasvojani vaatteisiin hieroisin, vastasin. -Mitäs sitten? kysyin. -No etkö ota tätä? kysyi rouva. -No enhän voi, kun en saa sitä pois päältäkään. Rouva seisoi edessäni, piteli kaulusta näkyvissä. -No mitä tehdään? kyselin. -No ehkä kemialliseen pesuun, sanoi rouva. -Millainen on pesuohje, kysyin.-No vesipesu, keinokuitua tämä on. -Voiko sitä myydä, jos on pesty, kysyin. -Olen minä ennenkin joskus pessyt ja myynyt, ehkä nytkin, koetan ensin harjata, hän lopulta sanoi. -En minä tuollaista arvaa ottaa, alushame on kuin tiukka panssari, läpäisemätön, hikihän siinä tulee. Ilmankos oli istuva, niinkuin liivit. Toivottavasti tästä ei ole teille haittaa, sanoin lähtiessäni. Rouva ei sanonut mitään.

Toisena päivänä menin toiseen paikalliseen, ettei tarvitsisi vallan Seinäjoelle lähteä. Muistin vasta nyt, että minulla on vintissä kerran käytetty musta bolero, otin sen mukaan. Kaupassa oli yksi sopiva hihaton mekko, kuvioitu kangas, vetoketju takana. Bolero sopi sen kanssa aika hyvin. Kaulus oli nelikulmainen, mistä en oikein pidä ja vyötärö väljän oloinen. Kysyin, voisiko tästä rinnan alta ottaa vähän sisään. -No sitten tulee vatsa esiin, sanoi rouva. Aha, vatsa. En muistanut, että minullahan on nykyään vatsaa. Valokuvissakin näkyy tuhdimpi täti kuin kuvittelen olevani. Otin sen mekon, kun niitä ei kuulemma paljon tule ennen pikkujouluaikaa. Kyllähän se tällaisella vanhalla muorilla täydestä menee, ei kiinnitä huomiota, aivan hyvä eikä kiristä mistään. Vai pitäisikö mennä mennä ostamaan oikein liivit, sellaisia minulla ei ole ollutkaan sitten kuusikymmenluvun. Jos sitten voisi vähän ottaa sisään...

Vähän jäi kaivelemaan ne toisen kaupan hihattomat mekot, joita en katsonutkaan, että olisiko niissä ollut nättejä malleja. En tiedä, kehtaanko siihen kauppaan enää koskaan mennä, kun niin sotkin. Tai tosiasiassa tykkäsin huonoa. Kuinka tuollaisessa tilanteessa pitäisi menetellä, olisiko pitänyt tarjoutua maksamaan pesu?