Eilisen tanttukauppakirjoituksen johdosta kysyi yksi lukija, että miksi en mennyt Seinäjoelle ostoksille, kun siellä olisi suuremmat valikoimat. No siinä on haittana tämä mies vaatekaupassa-probleema.
Minä kun en nykyään aja autoa, niin pitäisi ottaa mies kuskiksi. Kulkea vieraissa kaupoissa ja kuljettaa miestä mukana on liian vaativa suoritus. Yksi kauppa menee, jos siellä on nojatuoli ja varaa mukaan askart. tarkoitan Iltasanomien sanaristikot, mutta kun pitää siitä siirtyä toiseen ja kolmanteen paikkaan, niin kyllä hänelle tulee väistämättä kiireellistä asiaa Shellille.
Joskus on hyvä kuulla miehen mielipide, kun hänellä sellainen vaatteistakin on. Vaatekaupassa käynti sujuu hyvin näin. Käy itse ensin sovittamassa ja sopiva tai mahdollinen laitetaan sivuun, korkeintaan kaksi. Sitten lähdetään miehen kanssa kauppaan ja puetaan kiireesti mekko päälle ja esitellään se. Hän saattaa sen hyväksyä siltä seisomalta. Hän voi sanoa kiireesti: -On se hyvä, minä voin maksaa. Näin kävi nytkin.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti