Aikamatkoja

Katselin taas Subilta elokuvaa "Paluu tulevaisuuteen, osa 3". Kuuntelin kyllä samalla radiosta klassisen musiikin toivekonserttia. Jotenkin se aikamatkailuidea kiehtoo, ehkä siksi kun itsekin voi kuljeksia monissa vuosikymmenissä. Kymmenen vuotta sitten olin eräässä Latvian maaseutukaupungissa. Oli kuin olisin palannut viisikymmenluvulle ja oli kuin helpompi hengittää.
"Paluu menneisyyteen kuulostaa loistavalta idealta viettää tulevia eläkepäiviä", lausui filmissä keksijä Doc. Niinhän moni tekee, tahtoen ja tahtomattaan.

Tahtoen voidaan paneutua sukututkimukseen. Tässä filmissä palattiin vuoteen 1885. Haluaisinpa aikamatkata siihen aikaan, vaikka en Teksasiin. Niinä vuosina minun isoäitini ja hänen kuusi sisarustaan olivat varmaan kuin kuumeessa, kun Amerikkaan lähdöstä tuli "muotia". Ensimmäisenä siitä köyhän torpan sisarussarjasta lähti 19-vuotias Maria. Varmaan hänen kavereitaan lähti silloin porukalla. Kaikki muutkin lähtivät vuorotellen Ohion alueelle. Isoisoäiti Valpuri näki lapsistaan enää vain isoäitini, joka ainoana palasi kotiin isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1910. Varmaan he kaikki lähettivät valokuvia ja kirjeitä, mutta yhtään ei ole löytynyt tätini jäämistöstä. Olisi niin hienoa tietää, millaista se kaikki oli. Mummoni kertoi laivamatkasta talonkorkuisten aaltojen kurimuksessa ja osasi puhua fingliskaa, mutta muuta en juuri muista. Tiedän, että kaikki sisarukset löysivät paikkansa uudessa maailmassa kovalla työllä, tytöt palvelijoina ja pojat metsätöissä. He perustivat perheet ja isällä oli siellä paljon serkkuja. Naftaliininhajuisia amerikanpaketteja sieltä tuli. Minulla on yhteyttä vain kahteen isän serkkuun, muut ovat jo kuolleet. Täytyy kysellä heiltä, olisiko heillä kenestäkään isoäidin sisaruksesta valokuvia. Minulla on tädin peruina mummon Amerikoista tuomat veitsi ja lusikka. Niissä tuntuu lämmin kädenjälki.

Tahatonta aikamatkailua näin joka kerta hoivaosastolla käydessäni. Täytyy tässä vielä elää tätä päivää! IPadia opetellaan käyttämään.

Ihanan raikas, aurinkoinen syyspäivä, yöllä halla ja kuutamo ympäröivät tupaamme.Kyllä syksykin on hieno, vaikka kevättä aina odotankin.