Ihmeellistä, että illansuussa minuun laskeutui läsnäolo ja rauha. Tunnen nyt olevani kotona täällä, missä olen. Syksyn lepo ympäröi Torppaa. Pellot on kynnetty mullalle odottamaan uutta kevättä, koivut ja pensaat kellastuvat, ilta pimenee, sumuinen sade ympäröi tupaa, havumetsä kohisee, peltikatto rapisee.
Koko kesän minua on vaivannut vieras olo, kuin en olisi aivan paikalla siellä, missä olen. En ole oikein nauttinut Torpalla olostakaan niinkuin ennen. Onko tuo miehen projekti pitänyt minuakin salaisessa pinteessä? Missähän hänen mielensä nyt asustaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti