en piti tulla mummolaan, mutta reissu peruuntui flunssaoireitten takia. Koulussa ja eskarissa on alkanut flunssakierre. Keinussa ei ole elämää, syystuuli vain hiljaa liikuttaa istuimia. Kuistilla odottavat viimeksi maalatut kivet ja askartelut. Ja olisi niin ihana syyspäiväkin.Oikeasti on väärin puhua tästä otsikon tyyliin. On hienoa, kun on jotain mitä voi odottaa, vaikka kauemminkin. Keinu voi olla tyhjä paljon traagisemmista syistä. On vaikea osata edes kuvitella menetyksen kokeneiden vanhempien ja omaisten tunteita tai sitä, ettei keinua ole tarvinnut koskaan pystyttääkään.
Äskettäin eräässä isovanhempien tilaisuudessa puhuttiin myös siitä, ettei lapsenlapsia ole tullut. Minulla on aavistusta näistä tunnoista. Koin hämmästyneenä, miten vietinomaisen vahva oli minullakin toive lastenlapsista. Kun ajattelin, ettei minulle ei sellaisia ehkä tulekaan, olin niin kateellinen lapsenlapsiaan esitteleville tuttaville, etten halunnut mennä vauvoja näkemäänkään. Siitäkin tilanteesta pitää monien selviytyä eteenpäin. Joillekin on tullut lohtu kummilapsista, lähipiiristä tai jonkun lastensuojelujärjestön kautta löydetyistä. Isovanhemman energiavarastoa on voitu sillä tavalla käyttää lasten avuksi ja omaksi iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti