keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Aika

Hitaasti muuttuu suhde aikaan. Vasta nyt, kun olen ollut kohta viisi vuotta eläkkeellä, alan muistaa itseäni muistuttamatta, että ei ole kiire, aikaa on. Joskus sitä on liikaakin, kuten joulun alla tuntui. Viikkoa ennen joulua on liian varhaista tehdä monia asioita, mutta ei osaa olla rauhassakaan, kun on tottunut tekemaan valmistelut ripeässä tahdissa, parissa kolmessa päivässä.Tämä siitä huolimatta, että en ole ollut ns. kiireinen eläkeläinen, sen päätin jo etukäteen, mutta se onkin eri asia. Se liittyy uskallukseen koettaa olla itsensä varassa.

2 kommenttia:

  1. ellinoora on lisännyt kommentin tekstiisi "Aika":

    Asioilla on oma aikansa, sitä olen nyt pähkäillyt. Joskus yrittää väen väkisin jotain, joka ei tunnu onnistuvan millään. Sitten se sama tarjoutuu jotain toista reittiä johonkin toiseen aikaan ja kas! kaikki alkaa sujua kuin itsestään.
    Olen ihaillut miestä, jolla tuntuu olevan malttia odotella oikeaa aikaa siinä, missä minä hätäilen, että pitäisi pitäisi.

    VastaaPoista
  2. Aivan, maltti ja hätäilemättömyys taitaa olla meikäläisten ajanhallinnan ydintä.

    VastaaPoista

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...