Toimintatyyli

Huomaan, että työstä jäätyäni olen oppinut verkkaisemman toimintatavan, jossa tehdään yhtä asiaa kerrallaan ja aikaa on useimmiten ollut niin kauan kuin on huvittanut samaa asiaa tehdä. Aiemmin olen ollut salaa ylpeä siitä, että pystyn tekemään monta asiaa rinnakkain ja siirtymään asiasta toiseen mutkattomasti. Huomasin tämän rytminmuutoksen, kun olemme menossa elokuviin ja mielessä on monta hommaa sitä ennen. Enhän minä ennätä, on niin monta asiaa tehtävänä! Päivä kuluu niin nopeasti.
Lomittain, limittäin, pikku suunnitelma päässä asiat saa sujumaan. Onko yhden asian tyylissä se riski, että valppaus vähenee? Silloin voi tulla hajamielisen oloiseksi, kun sektori on kapea. Pitäisikö pientä tehokkuutta ylläpitää ajan mittaan? No, tuli pieni toimintatuokio, jossa pyykki pyöri, kaksi ruokaa tuli uuniin ja kolmas hellalle, sitten pyykin silitystä ja tietokone auki jne. Voi olla, että tapahtumien vähetessä myös erityistilanteiden jännittäminen lisääntyy, vielä siitä nyt ei ole kokemusta.
Saakohan tuota muutaman ihmisen kanssa jaetun blogin ideaa toimimaan ollenkaan?Kutsu, joka menee sähköpostina, on päivätty vuodelle 70. Eihän sitä kukaan uskalla avata. Eikä viesti kerro, kuinka edetä.
Mieleen nousee tässä yksin puuhaillessani monenlaisia muistikuvia työmatkoiltani Suomessa ja ulkomailla. Lomamatkojahan ne eivät olleet, yleensä aina valmistelujännitys päällä, mutta esim. ulkomaanmatkoilla oli lippuhintojen takia usein meno tai paluu viikonloppuna ja silloin oli aikaa katsella. Vuoristomaisemia alhaalta ja ylhäältä nähtynä, linnoja, vanhoja kaupunkeja, toreja, kauniita taloja, maisemia lentokoneen ikkunasta, vilkkaita lentokenttiä, vehreitä, aaltoilevia maastoja, tähtitaivaita eri asennossa kuin kotona. Ja paljon ihania ihmisiä. Olen niistä kokemuksista, lisäarvoista kiitollinen.