Viimeinen päivä työsuhteessa, huomenna alkaa eläkeaika ja tulee ensimmäinen eläke. Olen nyt yksin Torpalla ja toipumassa oksennustaudista. Päivä on harmaa, pakkanen laskee, mieliala vähän hämmentynyt. Työasiat ovat tänään nousseet kovasti mieleen. Moni asia jäi kesken enkä lähtöön valmistautuessani varmaan jaksanut tarttua kaikkiin asioihin, joihin olisi pitänyt. Kovin moni asia oli muutoksessa. Sain kuitenkin perehdyttää seuraajaani ja tutustua uusiin ihmisiin.
Olen aivan kypsä jäämään pois työstä, vaikka se on ollut minulle tärkeätä. Tarvitaan uusia ihmisiä, uusia näkökulmia. Olen aina ollut kehittäjä ja uudistaja, mutta vuosikymmenet samassa työssä riittävät. Olen monasti miettinyt, olinko väsynyt vai en. Ainakaan viime vuosina, kun työpaikkaani ravistelivat yllättävät kriisit, en jaksanut olla niin aktiivinen tai paneutuva kuin aiemmin. Kai se ikäkin tuntui, vaikka en sitä helpolla myöntänyt! Sodan jälkeisessä Suomessa kasvaneet eivät helposti myönnä uupumusta. Ovatkohan nuo poliitikot jotenkin eri rotua, kun tuntuu että monet ovat ikienergisiä?
Totesin kyllä omakohtaisesti, miten paljon työpaikan ilmapiiri vaikuttaa, uusi tilanne työpaikalla alkoi olla innostava ja voimia antava. Luotan heihin enkä kertaakaan tule puuttumaan asioihin. Tunnen tarvitsevani etäisyyttä, en haluaisi paljon kuullakaan, se virittää aina liiaksi asioita, jotka ovat vielä lähellä.
Näin viime yönä unta, että entinen, minulle traumoja aiheuttanut työtoveri tuli vastaan ja sanoi jotenkin, että terve, kaikesta huolimatta. En pystynyt vastaamaan, katsoin pois. Lujassa se on.
Nyt alkaa nousta ensimmäistä kertaa mieleen huoli, että mitä nyt jatkossa? Tähän astihan olen ollut lomalla. Remonttia, kirjoittamista, perheelle, puolisolle aikaa? Tänään tuntuu, etten jaksa muuta kuin olla. Mahatautikin veti voimattomaksi.
Kolme vuotta olen kirjoittanut tiiviisti päiväkirjaa, kelannut työtuntoja, suunnitellut, hakenut vaihtoehtoja,potenut ikävyyksiä, toki kirjannut myös ilonaiheita. Luin pari vihkoa ja tuli sellainen olo, että nyt riittää, olen eläkkeellä, sivu saa kääntyä. Lähden ulos.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
keskiviikko 28. helmikuuta 2007
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...