Hiljainen talo

Sunnuntai-iltapäivän hiljaisuus taas talossa. Tyttären perhe lähti aamupäivällä. Täyden viikon ajan oli talo täynnä elämää ja vilskettä. Aamulla seitsemän maissa alkoi eteisestä kuulua pienten jalkojen kopinaa ja ovelle ilmestyi ensin yksi pikku hahmo, sitten toinen. Annalla on hymy kasvoilla heti herättyään ja suloinen ääni vastaa aamutervehdykseen. Arttu ilmoittaa heti ensimmäiseksi, kuka hän on tänään: lampunhenki, paha tai hyvä noita, kerran hän oli aamulla meri. Ja siitä käynnistyy mummolan päivä: tuli hellaan, puurokattila tulelle, samalla espressopannu. Käydään pissalla, aletaan syödä tai syöttää.

Aikamoinen ohjelma se on, kun pukee kaksi kertaa päivässä ulos talvivaatteet ja kurahaalarit, puuhaa ulkona lumilinnat ja mäet, laittaa kaksi kertaa päivässä ruuat ja kolmet välipalat, keskustelee, vastaa, pysyy mukana sadun maailmassa, erottelee kiistelijät, kannustaa, kasvattaa, ohjaa leikkeihin, hoitaa pikku haaverit, kylvettää, nukuttaa, on tiiviisti läsnä. Annan suuren arvon niille, jotka lapsia hoitavat kotona, vanhemmille ja sijaisvanhemmille sekä perhepäivähoitajille. Omien lastemme ollessa pieniä äitiysloma oli vain kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen, sitten kokopäivätyöhön. Muistan kotiintulohetken väsymyksen.

Jäätyämme kahden siirtelen tavaroita, joita pienet kädet ovat ahkerasti kuljetelleet - laturi löytyy sukkalaatikosta, samoin kampa jne. Muistelemme, mitä lapset sanoivat, kuinka taitavia ja kivoja ja hauskoja he ovat. Voi voi Anna kulta, sanoo Anna, kun on piirtänyt kaapin oveen.

Ero kahden tai yhden aikuisen elämään on aikamoinen. Se sujuu parhaiten, kun unohtaa muut ohjelmansa (televisiot, lukemiset, omat urheilut) ja keskittyy lasten maailmaan. Ja miksi ei niin tekisi silloin harvoin, kun saa jakaa elämän lastenlasten kanssa. Siinä unohtuvat kaikki muut asiat, myös ikävyydet. Aikansa jaksaa kyllä, jos ei muuten niin Gerimaxin kanssa! Lisäbonus: painoa meni puolitoista kiloa, vaikka söin monta kertaa päivässä.