Pientä , hyvää väsymystä

Jäin itsekseni Torppaan, mies lähti ansioon. Päivä on harmaa ja sateinen, lumet sulavat sateen alla.
Pesukone käy, lakanapyykkiä on monta koneellista. Aamupäivällä kävimme lamppuostoksilla -kattoon uudenmallinen, pehmeävaloinen loisteputki, hellanurkkaan myös, tiskipöydän lamppuunkin keltaisempaa valoa. Ja makuuhuoneeseen molemmille vihreät yölamput, uusien lakanoiden väriset! Soitin kylän sähkömiehelle, hän tulee parin päivän päästä asentamaan asennusta vaativat osat.

Tällainen puuhailu on mukavaa, sellaista minkä hallitsee. Iso remontti tuntuu pelottavalta, mitä kaikkea pitäisi päättää, valita, löytää tekijät, aikatauluttaa. Linja taitaa siis olla, että mitä täällä tehdään, tehdään pikku hiljaa, vähän kerrallaan. Olin säästellyt remonttitarpeita tähän muutosvaiheeseen, jotta pääsisin niiden avulla irti työajatuksista. Mutta olen jo muutenkin irtautunut, en tarvitsekaan isoa uudistusrumbaa. Toki jotain seuraan, henkilöstöasioista kuulenkin, mutta eivät ne vaivaa mitenkään.

Tyttären kanssa oli mukava panna tupa uuteen järjestykseen, kummallakin sama tyyli: Ota tästä kiinni, koetetaan jos tämä sopisi tuohon. Ja toinen käy sohvaan kiinni, vaikkei ihan tiedä, mitä toinen tarkoittaa. Järjestyksen muuttaminen miehen kanssa on vähän toisenlaista!

Mutta nyt alkoi väsyttää, raukaista. Tällainen rytmin vaihtelu on eläkeläiselle mukava: puuhakkaita päiviä, yhdessäoloa, kahdestaan oloa, myös yksin oloa, omarytmistä puuhailua, lueskelua, kirjoittelua, lepoa. Se on aivan ylellistä!