Ihana aamu

Aamu oli pitkästä aikaa kirkas ja aurinkoinen. Heräsin seitsemältä ja nousin kahvinkeittoon, vaikka vähän väsyttikin vielä. Täällä aina tulee katsotuksi lämpömittaria, + 1 astetta. Täällä on vuosikymmenet seurattu mittaria ja säitä: hallaa, heinänkorjuuilmoja, kylvösäitä. Minä katson täällä yölläkin mittaria. Olisinko oppinut sen lapsena täällä mummolassa ollessani.

Kuuntelin ylen ykkösen aamukonserttia ja aamuhartauden. Pappi puhui anteeksiannosta, myös pyytämättä tapahtuvasta, tapahtuneesta tai koetusta vääryydestä. Vaikeimmalta välistäveto tuntuu sellaiselta henkilöltä, johon on koettanut luottaa. Kauna myrkyttää mieltä ja orjuuttaa, siitä pitäisi vapautua. Jospa se armo minulle tapahtuisi.
Radiosta tulee usein hyvää ohjelmaa, parempaa kuin televisiosta. Yksin ollessani kuuntelenkin enemmän radiota, yleä ja klassista kuin katson televisiota. Tosin seuraan vieläkin Kauniita ja rohkeita, siinä fiksuuteni huippu! Työssä ollessani se oli päivän regressiohetki, ongelmia joihin minun ei tarvitse puuttua.

Eilen illalla kävin 7 km lenkillä naapurin kanssa. Puhuimme mm äkkikuolemista pian eläkkeelle jäämisen jälkeen, tiesimme niitä useita. Sanoin, että jos minä tästä kuolen, se ei ainakaan johdu siitä että kaipaisin työelämään. Jostain luin, että sydänkohtaus tulee usein rentoutumisen alettua. Kai jotain vikaa pitää sydämessä kuitenkin olla. Toivoisin voivani elää vielä kauan, olla mummana ja elää muutenkin!
Täällä ilma on puhdasta, tuntuu että saa kunnolla happea. Suihkun jälkeen kuuntelin takkatulen ääressä Mozartia. Huilu-ja harppukonsertto on tämänhetkinen suosikkini. Tosin luin samalla Tuula T.Matintuvan dekkaria, kuultuun keskittymisen kykyni kun on heikko.

Aamun kirkkaassa valossa lähdin tallustelemaan lumikengillä hupeneville hangille, metsään ja pelloille. Hiki nousee nopeasti. Ensimmäiset pajunkissat tulivat mukaan tuvan pöydälle.
Pesukone käy, nyt saa lakanat ensimmäistä kertaa ulos, se on lempipuuhaani. Sitten alan järjestellä peräkamaria, vien osan tavaroista vinttiin. Lastenlasten puuhat ja puheet nousevat usein mieleen, maistelen ja muistelen niitä. Kuinka molemmat katselivat tähtitaivasta, kun kannoin heitä saunasta sisälle. Kuinka he iloitsivat lumilinnan kynttilöistä ja tähtisädetikkujen sädehtimisestä.

Pieneläjän elämä sopii minulle hyvin. Enhän minä työvuosinanikaan mitään erityisen merkittävää saanut aikaan, miksi nytkään pitäisi millään saavutuksilla itseään rasittaa, puhun itselleni ja miehelle. Jossain jotain sellaista kuitenkin vähän nakuttaa. Teen sitä, mikä minusta itsestään nousee!