Erakkona

Taas yksin Torpassa. Olisin kyllä jo mielelläni lähtenyt ihmisten ilmoille miehen matkassa, mutta lauantaina, muutaman päivän päästä veljeni täyttää 60 vuotta. Olen luvannut leipoakin sitä varten. Mutta sen jälkeen junaan! Alkaa tuntua aika hiljaiselta ja harmaalta. Oli mukava olla yhdessä, vanha pari. Mikähän minua on elämässä siunannut niin, että olen saanut pitkän avioliiton, joka on jo vuosikausia sitten tullut harmoniseksi? Nuorena uskoin eläväni yksin. Viihdyn välillä itseksenikin, en edes pelkää syrjäisessä talossa. Jopa luostarielämä kiinnostaa, luen mielelläni munkkien ja nunnien elämästä. Thomas Keating, Henry Nowen, Thomas Merton, Benedicta Idefelt. Kummallakin meistä on omaa elämää, emme ole aina yhdessä. Minulla on ollut oppimista toisen kunnioittamisessa, helposti olen liian määräävä läheisteni suhteen.

Alkaa tuntua, että tarvitsisin jonkin henkisen yhteisön. Viimeinen työpaikkani oli ehkä niin monipuolinen, että en liittynyt oikein mihinkään muuhun asuinpaikan muuttojen jälkeen. Esim. kävin kahdessa kirkossa, mutta en koskaan puhunut kenenkään kanssa, jota en ennestään tuntenut. Katselin retriittikalentereita ja paikallista kirjoittajaseuraa netistä. Mitähän se olisi, mihin voisin liittyä jossain vaiheessa?

On alkanut tuntua, että minulla taitaa olla burn outia. Tunnen vastarintaa kaikkea paperiasioiden hoitoa ja mutkikkaampia järjestelyjä tai vastuita kohtaan, toisin kuin joskus ennen.
Täti soitti aamulla iloisena, että oli nukkunut harvinaisen hyvin ja syönytkin enemmän, kun olen moittinut häntä liian laihaksi. Sää on edelleen harmaa. Olemme tätini kanssa kovin sääriippuvaisia. Taidan käydä virkistyksekseni lenkillä ja sitten päätän, alanko tänään maalata tuvan kaappeja ja tuoleja. Ostin eilen hyvät lenkkarit ja maalia.